Kuolinpesän tavaroiden arvo – mitä ei kannata heittää pois?

Kuolinpesän asunnossa voi olla vuosikymmenten aikana kertynyttä omaisuutta. Tavaroiden joukossa on usein paljon sellaista, jonka rahallinen arvo on vähäinen, mutta joskus vastaan tulee esineitä, joiden todellista arvoa on vaikea päätellä pelkän ulkonäön perusteella.

Vanha ei automaattisesti tarkoita arvokasta. Toisaalta vaatimattoman näköinen esine voi olla kiinnostava keräilijälle tai ostajalle.

Siksi ennen tavaroista luopumista kannattaa tunnistaa ainakin ne esineryhmät, joiden kohdalla tarkempi tarkastelu voi olla paikallaan.

Kulta ja hopea

Korurasiat ovat yksi ensimmäisistä paikoista, jotka kannattaa käydä huolellisesti läpi.

Kultakorun ei tarvitse olla ehjä tai muodikas ollakseen arvokas. Rikkinäinen ketju, yksittäinen korvakoru tai vanha sormus voi sisältää jalometallia, jolla on materiaalina arvoa.

Korujen lisäksi kannattaa tarkistaa esimerkiksi vanhat hopeiset ruokailuvälineet, tarjoiluastiat ja muut hopeaesineet.

Esineissä olevat leimat voivat antaa tietoa materiaalista. Kullan yhteydessä vastaan voivat tulla esimerkiksi pitoisuusmerkinnät 585 ja 750. Hopeaesineissä puolestaan voi esiintyä esimerkiksi merkintä 830.

Jos materiaalista ei ole varmuutta, esinettä ei kannata hylätä pelkästään ulkonäön perusteella.

Tammipalvelut ostaa kultaa ja hopeaa sekä arvioi niiden pitoisuuden ja arvon maksutta. Arviointi ei velvoita myymään.

Lue lisää kullan ja hopean arvioinnista ja myynnistä

Vanhat kellot

Laatikosta löytyvä vanha rannekello voi näyttää tavalliselta, mutta kellon valmistaja, malli, ikä ja kunto vaikuttavat huomattavasti sen kiinnostavuuteen.

Erityisesti mekaaniset kellot ja tunnettujen valmistajien vanhemmat mallit kannattaa tarkistaa ennen niistä luopumista.

Myös rikkinäinen kello voi kiinnostaa ostajaa varaosien tai kunnostamisen vuoksi.

Suomalainen design

Monissa suomalaisissa kodeissa on esineitä, jotka on aikanaan ostettu tavalliseen arkikäyttöön mutta joista on myöhemmin tullut haluttuja.

Vanhojen astioiden, lasiesineiden, valaisimien ja huonekalujen kohdalla valmistajan nimi tai pohjassa oleva merkintä kannattaa tarkistaa.

Esimerkiksi tuotannon lopettaminen, harvinainen väri tai tietty suunnittelija voi tehdä yksittäisestä esineestä kiinnostavamman kuin saman sarjan tavallisemmasta versiosta.

Kaikkea vanhaa lasia tai keramiikkaa ei kuitenkaan kannata automaattisesti pitää arvokkaana. Erot voivat olla suuria jopa hyvin samannäköisten esineiden välillä.

Taulut ja muu taide

Taulun arvoa ei voi päätellä pelkästään koosta, kehyksistä tai siitä, kuinka vanhalta se näyttää.

Oleellista voi olla tekijä.

Signeeraus löytyy tavallisesti teoksen etupuolelta, mutta myös taustapuoli kannattaa tarkistaa. Siellä voi olla nimiä, näyttelymerkintöjä, gallerian tarroja tai muuta tietoa teoksen historiasta.

Jos tekijää ei tunnista, nimen selvittäminen kannattaa tehdä ennen kuin teos laitetaan poistettavien tavaroiden joukkoon.

Kolikot, setelit ja mitalit

Vanhoissa kodeissa on usein rasioita ja kirjekuoria, joihin on säästetty käytöstä poistuneita rahoja.

Pelkkä korkea ikä ei tee kolikosta arvokasta. Keräilyarvoon voivat vaikuttaa esimerkiksi harvinaisuus, lyöntimäärä ja kunto.

Sama koskee vanhoja seteleitä.

Myös juhlarahat, mitalit ja erilaiset merkit kannattaa pitää erillään tavallisesta metallijätteestä, kunnes niiden alkuperä on selvitetty.

Postimerkit ja keräilykokoelmat

Vanha postimerkkikansio saattaa olla arvoton – tai sen joukossa voi olla kiinnostavia yksittäisiä merkkejä.

Keräilyesineiden arvioinnissa kokonaisuus on tärkeä.

Jos vainaja on selvästi harrastanut jotakin keräilyä, kokoelmaa ei yleensä kannata alkaa purkaa satunnaisesti. Järjestys, alkuperäiset pakkaukset ja kokoelmaan liittyvät muistiinpanot voivat auttaa selvittämään, mitä tavarat ovat.

Sama periaate koskee esimerkiksi kolikoita, pienoismalleja ja muita pitkään koottuja kokoelmia.

Työkalut ja koneet

Autotalli tai kellari voi sisältää yllättävänkin arvokasta irtaimistoa.

Laadukkailla sähkötyökaluilla, hitsauslaitteilla, kompressoreilla, puuntyöstökoneilla ja muilla ammattikäyttöön tarkoitetuilla laitteilla voi olla toimivat käytettyjen tavaroiden markkinat.

Myös vanhemmista työkaluista voi löytyä tavaraa, jolle on edelleen kysyntää.

Jos kyseessä on suuri työkalukokoelma, tavaroiden arviointi kokonaisuutena voi olla järkevämpää kuin niiden käsitteleminen sekalaisena autotallitavarana.

Elektroniikka ei ole aina arvotonta

Vanhan television tai tietokoneen jälleenmyyntiarvo voi olla pieni, mutta kaikkea vanhaa elektroniikkaa ei kannata arvioida samalla tavalla.

Tietyillä vanhoilla pelikonsoleilla, peleillä, kameroilla, objektiiveilla, vahvistimilla ja muilla äänentoistolaitteilla voi olla harrastajakunta.

Alkuperäiset pakkaukset, käyttöohjeet ja lisävarusteet voivat lisätä kiinnostusta.

Älä unohda laatikoita ja taskuja

Arvokas omaisuus ei välttämättä ole vitriinissä.

Pieniä esineitä on voitu säilyttää vuosikymmeniä paikoissa, joihin ne on joskus laitettu nopeasti talteen.

Siksi esimerkiksi lipastojen laatikot, kirjoituspöydät, vanhat käsilaukut, lompakot, ompelurasiat ja vaatteiden taskut on syytä tarkistaa.

Myös kirjekuorien ja paperipinojen välissä voi olla omaisuutta, jota ei huomaa nopealla silmäyksellä.

Myyntihinta ei ole sama asia kuin ilmoitushinta

Internet helpottaa esineiden tunnistamista, mutta hintojen vertailemisessa on yksi tärkeä ero.

Myyntipalvelussa näkyvä 500 euron hintapyyntö ei tarkoita, että samanlaisesta esineestä todella maksetaan 500 euroa.

Jos mahdollista, kannattaa tarkastella toteutuneita kauppahintoja. Ne kertovat kysynnästä paremmin kuin myyjien omat hintapyynnöt.

Esineen kunto, aitous ja tarkka malli voivat lisäksi tehdä kahdesta lähes samanlaisesta tavarasta aivan eri hintaisia.

Kaikkea ei tarvitse myydä

Rahallinen arvo on vain yksi tapa arvioida kuolinpesän tavaroita.

Valokuva, kirje, lasten piirustus tai vanha käyttöesine voi olla omaisille merkityksellisempi kuin huomattavasti kalliimpi esine.

Siksi tavaroita tarkasteltaessa kannattaa erottaa toisistaan kaksi kysymystä:

Onko tällä rahallista arvoa?

ja

Haluaako joku läheisistä säilyttää tämän?

Ne eivät ole sama asia.

Epävarmassa tilanteessa tarkista ennen kuin luovut tavarasta

Kuolinpesästä ei välttämättä löydy suuria määriä arvokasta omaisuutta. Sen sijaan muutama helposti sivuun jäävä esine voi muodostaa merkittävän osan irtaimiston rahallisesta arvosta.

Siksi kaikkein tärkeintä ei ole yrittää hinnoitella jokaista lautasta, kirjaa ja tuolia.

Oleellisempaa on tunnistaa tavarat, joiden kohdalla kannattaa pysähtyä.

Jos jokin esine näyttää poikkeukselliselta, siinä on jalometallileima, tunnetun valmistajan merkki, signeeraus tai se kuuluu selvästi kokoelmaan, sen tausta kannattaa selvittää ennen lopullista päätöstä.

Pieni tarkistus voi joskus tehdä suuren eron.